Nämä kakut tein raskain sydämin lähisukulaisen muistotilaisuuteen. Leivoin ja itkin, itkin ja leivoin. Varsinaista taikinaterapiaa siis. En ollut aivan omimmalla alueellani, kun äitini painosti (rakas äiti) minua täyttämään kakut hilloilla, mutta epäilyksistäni huolimatta kakuista tuli aivan mielettömän hyviä, vaikka itse sanonkin. Kostutin pohjat vedellä laimennetulla luomusitruunan mehulla (ilman sokeria) ja kinuskikakkuun laitoin täytteeksi kotitekoista lakkahilloa sekä pakastelakkoja ja kermakakun täytin omatekoisen vadelma-punaherukkahillon sekä pakastevadelmien seoksella. Taisipa yhteen väliin tulla vähän tomusokerilla ja vaniljasokerilla maustettua kermaakin. Kallat tein Eben loistavalla ohjeella kaulintamassasta, mitä saa muuten nykyään ruokakaupoistakin! Tosi hyvää tavaraa kukkien tekemiseen, koska on niin joustavaa.  

Kinuskikakku:

Kermakakku:

Kalloja lähemmin: